Lainatakseni erästä Fannyn blogiotsikkoa!
Enna ja fasaani treeneissä. Itseluottamus on kasvanut valtavasti viime vuodesta ja mm. ekojen taippareiden fasaaniepäröinnistä ei enää jälkeäkään!
Käväistiin lauantaina korkkaamassa nome-b kokeet Haminassa laihoin tuloksin. ALO0. Viimeisen kuukauden ajan ollaan Ennan kanssa treenattu lähes päivittäin ja otettu vähän takaisin meidän treenaamattomuutta. On treenattu yksin ja yhdessä, dameilla ja riistoilla, maalla ja vedessä. Erityisesti linjoihin ollaan saatu rutkasti lisää varmuutta ja pituutta! Linjat vedessäkin onnistuvat kivasti!
Kokeeseen lähdin avoimin mielin, katsomaan miten me mahdettaisiin pärjätä. Täytyy myöntää, että jännitys oli aika kova ennen koetta, mutta se jotenkin hävisi lähes kokonaan odotellessamme vuoroa. Paineita oli hieman laskenut päivän tulokset siihen asti: monen monta ALO0 ja yksi ALO3. Me startattiin siis numerolla 10. Ensin tuli ykkösmarkkeeraus pellolle, ojan taakse. Sen PITI olla helppo… Ampuja seisoi heittäjää edempänä, pellon tällä puolella ja ampui samalla, kun markkeerausvaris heitettiin ojan toiselta puolelta. Enna pysyi hyvin paikoillaan, vaikkakin näytti juuri siltä että sinkoaa samantien, kun annan sille luvan. Ei lähtenyt tuomarin luvanannosta, hyvähyvä! Luvan saatuaan sinkosi matkaan, mutta harmittavasti oli markkeerannut aivan liian eteen, ampujan läheisyyteen heittäjän sijasta. :( En saanut sitä toisellakaan lähetyksellä pidemmälle ojan toiselle puolelle. Ihme juttu! Ollaan kuitenkin markkeerauksia treenattu myös ojan yli ja kakkosetkin ovat onnistuneet hienosti…
Markkeerauksesta siirryttiin hakuruutuun. Enna seurasi hyvin vierellä. Hakualue oli melkoista ryteikköä: puskaa ja kaislikkoa, osittain maata ja osittain vettä. Jo alussa piti ylittää oja ja parikin. Enna lähti nopeasti alueelle ja vähintäänkin yhtä nopeasti se palasi kyyhky suussaan takaisin! Palautus suoraan nätisti käteen, kuten yleensä. :) Saipas Enna noutaa ekan kyyhkynsäkin, kun kepo ei ole sellaista meille ampunut. ;) Toinen lintu tuli melkein yhtä nopeasti käteen. Sain sen tämän jälkeen lähtemään joka kerta alueelle ja äänestä päätellen se rämpi siellä kunnolla ja ylitti välillä ojia jne. Kerran pysähtyi katsomaan ja kysymään apua, kun seisoin paremmalla paikalla ja näin hieman sen touhuja yhdestä reunasta. Lähti kehoituksesta hyvin etsimään. Ei kuitenkaan saanut enää lintuja ylös. Yhden riistan saadakseen olisi mm. pitänyt siitä “maa-alueelta” uida pienen vesikaistaleen yli toiselle maa-alueelle. Haku tuntui olevan lähes kaikkien koirien kompastuskivi ja siihen kaatuikin monen koiran tulos. Olisin halunnut päästä vielä kokeilemaan vesilinjaa, mutta kokeemme päättyi jo harmittavasti ennen sitä. (Ilmeisesti vaikeahko koe: 15 koiraa, 3xALO3, 1x ALO1 ja 11x ALO0)
Kokeen jälkeen tietysti harmitti melkoisesti. Nielin kuitenkin pettymyksen ja olin tyytyväinen, että sain Ennan joka kerta vaikealle hakualueelle ja teki siellä töitä, vaikkei se ihan riittänytkään. Ei kuitenkaan riittävästi kulkenut siellä vesialueen puolella, vaikka rämpimistä kuuluikin. Ei oltu koskaan edes treenattu hakua tällaisessa maastossa! Nyt vaan maastoja etsimään ja treenaamaan! Meillä tosin tapahtuu varmaankin ohjaajan vaihdos, sillä seläntakaa tulee sellaisia neuvoja, että saa kepo itse astua ohjaksiin. ;) Kokeen jälkeenkin kuulin sellaisia vinkkejä, että kepo starttaa ensi kesänä sitten Ennan kanssa! Hyvin niillä näyttäisi sujuvan, olen kouluttanut molemmat hyvin. ;) Todennäköisesti kepolla ei olisi viikkoa mahakaan kipeä ennen koetta ja muita mukavia jännitysoireita. :D
Tulipahan ainakin korkattua nomekokeet ja tietää mitä treenata! Kyllä me ens kerralla näytetään.