Luna palasi agiltyn osalta takaisin kisakentille eilen kun käytiin kisailemassa Hyvinkäällä kahden radan verran. (Pirteänä ja freesinä kun illanvietto edellisenä iltana venyi klo 5.00…) Viimeiset kisat on lähes vuoden takaa ja treeneissä ollaan mm. tänä vuonna käyty kahdesti. Noita kertoja on edeltänyt hurjan pitkä treenitaukokin! Lahjattomat treenaa. ;)

Hassua olla pitkästä aikaa kisoissa Luna ohjaksissa! Ja ei, se ei todellakaan tuntunut samalta viedä ja ohjata kuin Ennaa. Ensinnäkin Luna kuluttaa aivan turhaa energiaa vinkumalla, vonkumalla ja kiljumalla radan reunalla. Hetkeäkään ei voi olla hiljaa. Saati että viitsisi edes juurikaan makoilla. Radalla se taas tuntuu hieman jähmeältä, varsinkin kun on tottunut paljon paljon nopeampaan Ennaan. Luna kaipaa nykyään myös enemmän kannustusta ja tsempitystä, Ennan kanssa taas voi olla lähes hiljaa.

Lunalle molemmilta radoilta HYL. Se molemmilla radoilla veti nokkansa maahan samassa kohtaa. Se pisti jarrut pohjaan juuri ennen hyppyä ja haisteli hoputuksesta huolimatta hetken aikaa… Mukavasti heti radan alkupuolelle vitoset. Ajatukset ei ihan sillä pysy enää radan tekemisessä! HYL tuli ekalla radalla yhden hypyn hyppäämisestä väärään suuntaan ja toisella radalla se sinkosi putken sijasta puomille. Hauskaa sillä kuitenkin oli! Se vaan on ruvennyt näköjään melko haahuilevaksi, joten ohjaaminen tuntuu entistä työlläämmältä. Yritin hetsata sitä kovasti ennen toista rataa, mutta ahneen labradorin nenä vetää silti maahan, jos siellä vaikka olisi jotain herkkua tai muuten vaan hyviä hajuja! Toisen radan lopulla Luna sentään juoksi minkä koivistaan pääsi, kunnon juoksusuorat on enemmän sen mieleen kuin paljon käännöksiä sisältävät radat. :) Monet muutkin koirat radalla nuuskutteli, mutta ei se silti mikään syy ja oikeus ole nenää laskea maahan kesken radan. Enna tuskin huomaisi agilitya tehdessä, vaikka joku olisi ripotellut maahan nakkeja. Luna kuitenkin teki ajoittain/suurimmaksi osaksi ihan hyvää rataa eikä jäänyt oikeastaan edes harmittamaan. :) HömppäLuna! Saa nähdä päästäänkö tai jaksanko Lunaa koskaan sinne kolmosiin hilata.

PikkuDina pääsi myös mukaan haistelemaan kisatunnelmaa. Sitä aina hieman jänskää hallit täynnä metelöiviä koiria. Kyllä se kulkee korvat hörössä eikä räksytä kenellekään. Kun sen kanssa yrittää tehdä agia/riehuttaa, se usein ensin vähän himmailee. Suorittaa, mutta ei kovinkaan iloisesti ja vapautuneesti eikä namitkaan oikein maistu. Hetkittäin saatiin kuitenkin tosi kivaa meininkiä aikaiseksi pikkueläimen kanssa! Se juoksi hirveän innoissaan puomia ja teki vähän hyppyjä ja söi hirveällä innolla nameja. :) Välillä iski taas pieni jänskäily. Kahdestaan treenatessa se taas on melkein koko ajan ihan superinnoissaan, juoksee täysiä (joka on muuten yllättävän kovaa noin pieneksi!) ja namitkin maistuu.